Nuutajärvellä (Urjala) Olin edellisen päivän viettänyt muutaman työkaverin kanssa Linnanmäellä ja Mummotunnelissa. En kovin usein jaksa tällaisiin lähteä, mutta on sanottava, että viihdyin... liiankin hyvin. Olisin kai tästäkin päivästä voinut kirjoittaa, mutta uskon, ettei se sisältöineen oikeastaan juuri ketään olisi jaksanut kiinnostaa. Kotona olin joskus puolen yön hujakoilla ja olin sopinut, että sunnuntaina lähdettäisiin noin aamuysiltä Urjalaan mökkeilemään muutamaksi päiväksi. Meillä on Urjalassa yleensä erilaisia teemoja, joiden parissa sitten vietämme aikaa. Kiertelemme maastoissa tutustuen alueen historiaan. Kerran olimme vanhoista kartoista löytäneet kylän, jota kutsuttiin Tuulensuuksi. Kylä sijaitsi Nuutajärven lounaisrannikolla ja sen kukoistus oli 1600 luvulta 1800 luvun lopulle. Pirkanmaan maakuntamuseo teki 2010 alueesta myös tutkimustyön FM Kirsi Luodon johdolla ja se on luettavissa internetin ihmeellisessä maailmassa 🙃 Keväisin käymme yleensä täydentämässä mökin vesivarastot ennenkuin kaivo ehtii kuivua. Joskus pidämme polttopuusavottaa. Tapsa tilaa pari lavaa puita ja me sitten purimme lastin ja kuljetamme niin saunaan kuin talon kolmen eri kakluunin läheisyyteen. Puupinot ulottuvat usein kattoon saakka, eikä puusavottaa päivässä suoriteta 🤪 Pari vuotta (2019) sitten kävimme Nuutajärvellä järjestettävillä Mitäs Mitäs Mitäs-festivaaleilla ja 2017 Iirilän lavalla järjestettiin tanssit, se meidän oli myös koettava. Iirilän lava oli aikoinaan suosittu, mutta nykyisin siellä on tapahtumia enää harvakseen ☹️ Mutta vakiojuttuja mökkeillessämme ovat yleensä saunominen, makkaran grillaus ja gramofonilla vanhojen savikiekkojen kuuntelu. Olin laittanut kellon herättämään seitsemältä, sillä en ollut vielä ehtinyt pakata tavaroita reissulle. Tapsa oli mennyt jo perjantaina etukäteen lämmittämään taloa. En nyt niin ihmeellisesti tavaraa mukaan tarvitsisi: pari vaihtovaatekertaa, pesuaineet ja pyyhkeen saunaan, vaelluskengät metsäkeikoille, makuupussin yöpymiseen & laturin puhelimeen. Tiiviissä ryhmässämme on neljä henkeä, mutta Tane ei valitettavasti töiden ja lapsenhuoltoasioiden vuoksi päässyt osallistumaan. Marko tuli sit jossain vaiheessa koppaamaan mut kyytiin ja matka kohti Urjala alkoi. Usein olemme menomatkalla käyneet syömässä Forssan pizzabuffassa. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus sen suhteen. Tämän tankkauksen jälkeen ei yleensä ole ollut tarvis syödä kuin jotain pientä illalla. Samalla käytiin myös kaupasta hakemassa myös saunaoluet ja aamupalatarpeita. Nuutajärven Kylä on varsin hieno historiallisine rakennuksineen. Lasituotanto siirtyi Iittalalle 2014. Kylälle on käytössä vielä pajoja, gallerioita ja myyntitiloja. Kylällä on toiminut kaksi elintarvikekauppaa, mutta molemmat on lakkautettu ja lähin kauppa lienee Urjalan kirkonkylällä. Vieraillessamme nyt Nuutajärven lasikylässä havaitsimme, että Iittala Outletissa oli loppuunmyynti eli tämäkin palanen kylän historiaa olisi sulkemassa ovensa. Tapsan mökki on vanha kolmikerroksinen rintamamiestalo. Koko piha-alue on kuin mini arboretum, sillä Tapsa on metsätieteilijänä istuttanut alueen täyteen ympäri maailmaa kotoisin olevista puulajeista. Ajotielle mökkiä tuskin puuston seasta erottaa. Parkkikseltakin se on siinä ja tässä. Puoliakaan itse en lajeista tunnista, mutta jotain niin kiehtovaa pihan miljöössä on. Mieleeni on jäänyt vain osa sisäänmenoaukosta oikealle johtavasta puurivistöstä: kataja, serbiankuusi ja douglaskuusi. Serbiankuusi jäi mieleeni neulasten alapinnan hopeisista sävyistä ja douglaskuusi niinkin hassusta tosiasiasta, että siitä tehdään sahatavaraa, muuttuu kauppanimeksi oregon-mänty 😂 Alueeseen kuuluu vielä erillinen kaksikerroksinen saunarakennus. Päästyämme puolenpäivän jälkeen perille ja purettuamme matkatavarat, kertoi Tapsa, että naapuristosta oli kuollut joku ja hänen oli mahdollista saada edesmenneen henkilön levysoitin ilmaiseksi ja hän ehdotti, että kävisimme alkajaisiksi noutamassa sen, kuten sitten teimmekin. Käytännössä se oli vanha yhdistelmälaite, jossa oli levynsoittimen lisäksi C-kasettisoitin ja radio sekä kokonaisuuteen kuului myös kaksi kaiutinta. Vasemmanpuoleisesta kaiuttimesta ei juuri ollut iloa, sillä sen liitäntäpiuha oli pistetty poikki. Kasettisoitinta emme voineet testata, sillä mukana ei kenelläkään sattunut olemaan yhtään c-kasettia (aika outoa, sillä ainahan matkassa vähintään yksi sellainen on 🤥) Radio saatiin kutakuinkin viritettyä, mutta ennemmin tai myöhemmin sekin alkoi särisemään. Sit itse levysoitin, no savikakkuja sillä ei pysty soittamaan, sillä se pyörittäisi vain 33 ⅓ ja 45 kierrosta minuutissa vinyylejä. Tapsalla oli mökillä jotain LP-levyjä, joilla sitten ajateltiin kokeilla. Kolmen pään voimin yritimme levyjä soittaa, mutta lautanen ei vapaaehtoisesti suostunut pyörimään. Lopulta Tapsa totesi turhautuneena:"Ei laitteessa mitään isompaa vikaa ole, se ei vaan toimi" 🤣 Ensimmäisen päivän ilta meni aika pitkälle sitten vanhoilla teemoilla, hiukan alkoholijuomia 🙄, makkarangrillausta, savikakkujen soittelua ja jonkin verran tuli taas omaakin ääntä avattua. Tämän päivän agendassa oli Paul Ankaa, niin englanniksi kuin suomeksi. Ilta jatkui jonnekin aamuyhteen, jonka jälkeen sitten hammaspyykin kautta nukkumaan. Huonejako meillä oli aika perinteinen, minä miehitin ensimmäistä kerrosta, Tapsa ja Marko olivat yläkerrassa. Aamulla heräsin kahvipannun porinaan ja pomppasin pystyyn. Yö oli poikkeuksellisesti vähän uneton. Yleensähän nukun kuin tukki, mut nyt ajatukset ovat kierrelleet ihan muissa ympyröissä, eikä uni oo meinannut tulla silmään. Jos uni ei meinaa tulla, laitan yleensä jotain musiikkia taustalle ja se jeesaa, mut nyt ei oikein sekään. Toki sit jossain vaiheessa väsymys vei voiton ja vaivuin uneen. Mut näköjään jo pelkkä kahvipannun röpsytys sit sai mut taas aktiiviseksi, eikä kello ollut edes kahdeksaa vielä. Tiesin, että Tapsa on samanlainen kuin minä, varhainen lintu madon nappaa-tyyppi. Marko taas on tavattoman aamu-uninen, joten olin hämmästynyt, kun myös hän istui aamiaispöydässä. Minäkö olin se joka nukkui myöhäisimpään 😮 tai nukkui ja nukkui... Suunniteltiin pöydässä hiukan päivän ohjelmaa. Ajateltiin ensiksi käydä syömässä lounasta Nuutajärven ainoassa ruokaravintolassa ja sen jälkeen käväistä Urjalan kirkonkylässä. Vanha Urjalan väestö tuntee kirkonkylän paremmin Laukeelana. Talon aivan nurkalla sijaitsee maa-ampiaisten pesä. Sen oli yön aikana todennäköisesti karhu käynyt repimässä auki. Ampiaisilla onkin varmasti täysi työ saada pesä fixattua, kun talvi ja kylmät ilmat lähenevät koko ajan. Toki tuli jonkin verran varottua, ettei viivyttele liikaa pesän läheisyydessä, etteivät ampiaiset hermostu. Vaan eivätpä nuo meistä ihmeemmin näyttäneet välittävän. Yksittäinen ampiainen/mehiläinen ei oikeastaan herätä minussa ihmeempiä tuntemuksia, sen sijaan, jos ne ovat parvena, soisin etteivät ihan tappituntumalla tule. Se saisi jo kylmiä väreitä ihollani. Mut joo, nämä eivät tosiaan tragediastaan huolimatta meihin vihaansa kohdistaneet, vaikka paljon piha-alueella liikuttiinkin. Ampiaispesän lisäksi myös parkkiksen tuntumassa sijaitseva muurahaispesä oli saanut kontion käpälästä. Nuutajärven ainokainen ravintola Sylvi sijaitsee aivan kylän keskustassa. Nykyisen nimensä paikka on saanut 50-luvulla lasitehtaan ruokalan emäntänä toimineesta Sylvi Taalaksesta. Lounasta sieltä saa ma-to klo 11-14 (pe ja la vielä klo 15 asti) välisenä aikana. Henkilökunta on ystävällistä ja ruoka todella maittavaa. Olemme siellä useimmiten käyneet syömässä, kun Tapsan mökillä ollaan vierailtu. Tänään otimme mausteisen tomaattipastan oliiveilla ja kapriksilla, parmesan-juustoa & basilikaa. Annokseen kuului myös leipää ja mehua sekä ruoan jälkeen kahvi tai tee. Lounaan jälkeen kävimme katsomassa hiukan lasipuhaltajia työssään. Heidän pajansa sijaitsevat heti ravintolan oikealla puolella. Muuten rakennuksen työpajat olivat suljettuina tällä kertaa. Sitten teimme myös pienen kierroksen lasikylässä. Kävimme muunmuassa katsomassa Prykäriä, jossa oli aikanaan toiminut olutpanimo. Panimon rakennutti 1850-luvulla lasitehtaan silloinen omistaja Adolf Törngren. Siihen aikaan lasinpuhaltajan päiväpalkkaan kuului 5 litraa olutta 🥳 ja käytännöllisintä oli panna olutta paikanpäällä kuin tuottaa se jostain kauempaa. Nykyisin rakennus toimii lasimuseona. Lounaskierroksen teimme jalkaisin, mutta kirkonkylällä lähdimme käymään autolla. Olin tietoinen, että siellä sijaitsee Urjalan Makeistukku, mutta en ollut siellä koskaan käynyt. Nähtyäni sen kongreettisesti, sanoin kavereille, että käydäämpä siellä samalla. Ei niin, että makeanhammasta olisi kolotellut, mutta... idea tuli lauantaina työkaveiden kanssa vietetystä päivästä 🤐 Tuumittiin, jos käytäisiin katsomassa Urjalan kirkkoa samalla. Se, että käyn kirkoissa esim. ulkomaan reissuilla ei liity mitenkään uskontoon tai uskonnollisuuteen. Ne vain ovat yleensä arkkitehtuuriltaan kauniita ja oivia paikkoja hiljentyä. Mutta Suomessa kirkonovet ovat usein lukittuina, eikä Urjala ollut tässä suhteessa poikkeus. Tyydyimme siis kiertelemään hautausmaata. Paljon oli vanhoja koveita hautoja ja Tapsalle tuttua Urjalan historiaa. Yksi hauta kiinnitti huomioni. Siinä oli nuoren naisen kuva ja päiväysten mukaan hän oli elänyt vain 21-vuotiaaksi. Googlasin nimellä ja sieltä löytyi artikkeli pitkään masennuksesta ja unihäiriöistä kärsineestä nuoresta naisesta, joka haki turhaan apua sairauteensa 😢 Lopulta sitten joulun alla hän päätyi lopulliseen ratkaisuun😭 Tapauksesta on tehty myös dokumentti Perhosen Kohtalo. Haluaisin katsoa sen, vaan ei taida olla enää nähtävillä☹️ Palailtiin mökille apeissa merkeissä tai ainakin omat fiilikseni olivat aika matalalla. Ajateltiin sitten lähteä metsälenkille Rutajärven lähitienoille. Käytiin vanhalla uimarannalla, vaan vähäisen käytön vuoksi (luetaan ei vuosikymmeniin käytössä), ei sieltä oikein järveen päässyt mistään järkevästi. Toiseksi käytiin Britan luolalla. Kyseisen luolan edessä talonpoika oli sitonut vaimonsa puuhun ja potkituttanut hevosellaan kuoliaaksi. Ei Tapsakaan muistanut, miksi talonpoika oli moiseen ratkaisuun päätynyt. Tapsa oli onnistunut metsässä keräämään muutaman hirvikärpäsen. Marko kertoi poistelleensa niitä kävelyn aikana. Minusta ne eivät tainneet kummemmin piitata. Sen sijaan itikat, jos niitä olisi vielä ollut, olisivat todennäköisesti olleet kimpussani muista välittämättä. Voisihan sitä pitää imartelevana, kun naaraat pörräävät kimpussa, mutta valitettavasti väärän lajin sellaiset 😩 Lenkin jälkeen oltiin sit aika valmiit saunomaan. Saunan lauteilla raikuivat Lapin aiheiset laulut, lähinnä Helismaan ja Usko Kempin tekstejä. Minua ei tänään laulattanut, mutta Tapsa hoilasi senkin edestä ja jopa Marko, joka ei juuri esiinny. Loppuilta menikin taas sellakkalevyjä kuunnellessa ja makkaroita grillatessa. Edellisenä päivänä istuimme iltaa yläkerrassa, tänään oltiin alakerrassa. Marko simahti yllättäen ja paineli nukkumaan ilman hampaidenpesua 😬 Me istuttiin vielä Tapsan kanssa jonkin aikaa. Tapsalla oli lautasella mun klassikko suosikkeja The Platters-bändiä ja A. Aimoa. Mut sit kello tuli taas yli aamuyhden ja ajateltiin pikkuhiljaa mekin hipsiä yöpuulle. Kävin ulkosalla pesemässä hampaat. Yö oli pimeä, ei siellä juuri eteensä olisi nähnyt. Karhukin kävi mielessä, mutta järkeilin, ettei se vaivautuisi paikalle nyt, kun mökissä on vielä valot päällä ja mekin pidetään jonkin verran ääntä. Olin jotenkin niin väsynyt, että nukahdin samoin tein, kun olin sänkyyn kavunnut. Nukuimme kaikki vähän myöhempään. Aamupalan jälkeen pihan arboretumilla tehtiin kunnostustöitä. Jonka jälkeen alettiin pikkuhiljaa pakkailemaan ja suuntaamaan kohti etelää. Sitä ennen käytiin vielä viemässä tyhjät pullot kirkonkylän K-kauppaan, tsekkaamassa sen naapurissa ollut kirppis Wanha Mari ja K-raudasta hakemassa puutarharukkasia, ettei jatkossa tarvi repiä käsiään tahi altistaa sinkille arboretumin huoltotöissä. Nämä vapaat olivat varsin rentouttavat ja sai hyvin kerättyä voimia taas alkavaan työputken. Tietty nämä päivät olivat myös takapakkia kuntokuurilleni. Olen yrittänyt liikkua enemmän ja hiukan katsoa, mitä suuhuni pistän. Nämä kolme päivää olivat jotain ihan muuta 🥳 oikeastaan neljä, jos lauantaikin lasketaan 😁