Sunnuntai 17. heinäkuuta 2016: Ranska, Amneville

Aamulla herättyämme pidimme pienen neuvonpidon siitä, minne tänään lähtisimme. Arvoimme trappistipanimon ja eläintarhan välillä. Periaatteellisesti olen sitä mieltä, että eläinten ainoa oikea paikka on luonto, toisaalta jotain eläimiä sinulla ei yksinkertaisesti tule koskaan mahdollisuutta nähdä elävänä, jollet mene eläintarhaan. Trappistipanimoita lähialueella oli useampia: Orval, Rochefort ja Chimay. Oli kaunis kesäinen sunnuntai ja valitsimme eläintarhan silläkin uhalla, että se olisi täynnä lapsiperheitä. Amneville sijaitsee Ranskassa reilun tunnin ajomatkan päässä etelään Luxemburgissa. Sisäänpääsy tarhaan maksoi 37 euroa ja siihen kuului mukaan pussillinen poppareita, jotka oli tarkoitus syöttää tarhan asukkaille. Omani taisivat pääosin upota muflonien suihin. Jossain vaiheessa lounastimme Amnevillessa. Tarjolla oli jauhelihapihvi ranskalaisella ja Strassburgin salaatti (sis. perunaa, makkaraa, juustoa, tomaattia, sipulia ym.), joiden kera joimme Bofferding-oluen. Kävimme seuraamassa eläinten ruokintanäytöksiä sekä Tiger Worldin esityksen. Viimeksi mainitussa kuvaaminen ei ollut sallittua, muuten kuvia tuli otettua varsin paljon. Kuvat kertovat enemmän kuin selitykset, joten laitoin niitä tänne enemmän. Ostimme Tiger World-lippikset. Päivä oli todella kaunis ja se näkyi ihmisten määrässäkin eläintarhassa. Paluumatkalla kävimme Luxemburgin puolella Mäkkärissä syömässä. Kyseisessä Mäkkärissä ei ollut lainkaan tiskiltä myyntiä. Teimme tilaukset automaatilla, joka antoi meille kuitin ja tilausnumeron. Sitä vastaan sai annoksen kassalta, kun se oli valmis. Tätä kirjoittaessani on jo Suomessakin vastaavia automaatteja, mutta tiskitilauksetkin onnistuvat vielä 😋

Maanantai 18. heinäkuuta 2016: Belgia, Orval & Rochefort

Tänään sitten toteutimme suunnitelman lähteä Orvalin trappistipanimoon. Toiminnassa oleva luostari ei ollut avoinna yleisölle. Sen sijaan vanhaa luostarialuetta, joka oli pääosin raunioina pääsi kiertelemään kuudella eurolla.

Orvalin nykyinen panimo perustettiin 1931, mutta todennäköisesti munkit ovat luostarin alkuajoista lähtien panneet olutta eli 1100-luvulta. Luostari sijaitsee Belgian puolella lähellä Ranskan rajaa. Se on yksi kuudesta alkuperäisestä luostarista, jotka ovat oikeutettuja käyttämään nimeä trappist oluistaan. Näistä kuudesta viisi sijaitsee Belgian puolella (Orval, Westmalle, Rochefort, Westvleteren & Chimay) sekä yksi Alankomaissa, De Koningshoeven, jonka merkki on La Trappe. Nykyisin trappisti-panimoita on jo yksitoista kappaletta. Trappist nimeä ovat oikeutettuja käyttämään ainoastaan luostari oluet, jotka benediktiinimunkkien luostarissa panemia. Toinen kriteeri nimen käytölle on, että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon.

Orvalin logossa on kala, jolla on suussaan sormus. Logo liittyy vahvasti luostarin syntytarinaan. Tarinan mukaan Toscanan kreivitär Matilde oli näillä seuduilla metsästämässä. Kun hän sitten kumartui lähteelle juomaan, pudotti hän sormestaan vihkisormuksensä lähteeseen, eikä etsinnöistä huolimatta löytänyt sitä. Hän meni läheiseen kappeliin rukoilemaan. Palattuaan lähteelle nousi sieltä taimen suussaan kadotettu sormus, jolloin kreivitär julisti: "Tämä on tosiaan kultainen Laakso!" Kiitollisuudesta hän perusti luostarin tälle alueelle.

Orval valmistaa kahta olutta.  Orval (6.2%) on se, mitä valmistetaan maailman markkinoille. Sitten on olemassa Petit Orval (3.5%), jota saa vain luostarin vieressä sijaitsevasta L'ange Gardien-ravintolasta. Suomeksi ravintolan nimi on Suojelusenkeli. Saadaksemme maistaa myös tätä pehmeämpää versiota Orvalista kävimme syömässä lounasta siellä. Valintani oli porsaan sisäfilettä ranskalaisilla jonka kera Orvalin luostarin omaa juustolla höystettyä kastikketta, jotka huuhdoin alas parilla Petit-oluella. Jälkiäiseksi otin vielä kaakaota. 

Teimme kierroksen Orvalin luostarin raunioilla, tutustuimme sen museoon sekä pistäydyimme myymälästä ostamassa sixpakin Orval-olutta ja munkkien valmistamia makeisia.

Kello löi vasta kahta iltapäivällä, joten ajattelimme vierailla myös Rochefortin luostarissa. Ensin pidimme pitstopin itse kaupungissa ja tutustuimme samalla Neitsyt Marian vierailukirkkoon eli paikallisittain Eglise Notre-dame De La Visitation. Huomasimme kirkon läheisyydessä pienen olut-myymälän, jossa meidän oli myös aivan must käydä vierailemassa. Sieltä ostin Rochefort-setin, joka sisälsi Rochefort-olutlasin sekä seuraavat oluet: kaksi pulloa Rochefort 8, pullo Rochefort 10 ja pullo Rochefort 6. Mukaan tarttui pari muutakin olutpulloa itselleni aiemmin tuntemattomia merkkejä. Olutpuodin myyjä kertoi meille, että Rochefortin luostari olisi ulkopuolisilta suljettu, mutta ei pitänyt mahdottomana, etteikö joku joutilaana olevista munkeista kutsuisi meitä kierrokselle hyvällä onnella. Kävimme samalla paikallisessa Lidl:ssä sekä turisti-infossa hakemassa vinkkejä tuleville päiville. Kävimme myös terassilla juomassa yhdet Jupiler-oluet (5.2%). Jupiler lienee yksi Belgian suosituimmista oluista ellei peräti suosituin. Sitten ajelimmekin itse trappisti-luostarille. Luostari tosiaan oli kiinni, kuten meille oli kerrottu, eikä ensimmäistäkään munkkia näkynyt alueella, mutta kappeli oli avoinna yleisölle ja siellä kävimme hiljentymässä. Rochefortin luostarissa olutta on pantu ainakin vuodesta 1595 lähtien. 

Täältä sitten ajeltiin melkein suoraa motaria pitkin takaisin kämpille. Choko meni samoin tein piiloon, kun menimme sisään. Tuli kyllä pariin otteeseen silitettäväksi. Tämä olikin sitten ensikontakti kissaan. Muuten illan yhteiselo oli yhtä hide&seek-leikkiä. Kuovamuonaa kissa oli syönyt. Märkämuonan vaihdoin uuteen. Iltapalaksi söin Lidl:stä ostamani pinaattilasagnen, banaanin, jugurtin ja Diekirsch Grand Cru-oluen.