Prologi: (Suoraan taltioitu manuaalisesti kivikautisin välinein kirjoitetusta päiväkirjastani)

Sunnuntai 06. syyskuuta 2020:

"Huomenna lähden Maken kanssa Lapin vaellukselle. Tänään pakkasin rinkan. Se on ollut monasti mielessä, mutten aiemmin ole saanut aikaiseksi. Tänäänkin pääsin asiaan vasta iltasella. Mut nyt se sit pääosin on tehty. Voi olla, että jotain on unohtunut, aina jotain jää. Reissussa se sit selviää, kun on myöhäistä 🙂 Aika painavaltahan tuo tuntuu, vähintään parikymmentä kiloa sillä on painoa. Edellisestä vaelluksesta on aikaa neljä vuotta. Järjestyksessä huomenna alkava on viides kotimaassa, reittinä Ylläs-Levi. Jotain kamppeita on kateissa, esim. vaellussauvoja en löytänyt mistään. Mut nehän eivät ole välttämättömät, kieltämättä niistä on hyötyä, jos ylittää suoalueita tai kipuaa jyrkempää rinnettä. Mut ne on vaan apuvälineitä, ilman niitäkin pärjää. Ensimmäisellä reissulla Sevettijärveltä Nuorgamiin ne olisivat olleet tarpeen. Silloin en vielä omistanut niitä. Muutenkin ensimmäinen vaellus oli varusteiden kanssa melkoista hakuammuntaa. Kannettiin matkassa paljon turhaa, kuten kirves ja saha. Jokaisessa itseäänkunnioittavassa autiotuvassa löytyy molemmat artikkelit. Sit mun fleece oloasu on kanssa teillä tietymättömillä, mut ei sekään mikään katastrofi ole. Sit hengaan vaellushousuissa nukkumaanmenon asti 🙃

Maha on vähän ryttyillyt. Täytyy toivoa, ettei se heittäydy reissulla hankalaksi ja pukkaa jatkuvalla syötöllä ripulia. Tulee veemäiset vaelluspäivät muuten. Vaelluksilla pidän varmuuden vuoksi aina Imodiumia matkassa. Se ei paranna mitään, mutta stoppaa suolen toiminnan, on vähän kuin tulppana.

Keli vaikuttaisi tulevalla viikolla olevan aika sateinen. Se ei lupaa hyvää. Toiseksi edellinen vaellus Hetta-Pallas meni jatkuvan sateen vuoksi piloille. Ei siinä muuta, mutta kun ei ehdi saada varusteita kuiviksi, märissä kengissä on aikas epämiellyttävä kävellä. Toivottavasti sade ei ole ympärivuorokautista, kuten  Hetta-Pallaksella. Kuurot vielä kestää ja saa varusteetkin kuiviksi. Tapsa ei tänä vuonna lähde. Sillä on molemmat polvet vastikään leikattu ja äitee aika heikossa kunnossa kotona. Tapsan mukana olo kyllä tarjoaa aina omat mausteensa 🤪 Sit Maken selkä on kanssa kysymysmerkki. Edellisellä vaelluksella Luosto-Pyhä Make luovutti viimeisellä etapilla ja oli muutenkin koko vaelluksen aika pitkälle sauvojen varassa. Mulla varmaan paikat kestää, mut mahan kunto tällä hetkellä epäilyttää. Ei saatu Rovaniemen junaan varattua vessallista hyttiä tällä kertaa. Käytävän yleisessä joudutaan käymään. Juna lähtee huomenna vasta iltaseiskalta, et käyn varmaan pizzan nykäisemässä lounaaksi Korson keskustassa ja nostamassa lisää käteistä. Vaikka näin koronan jyllätessä olen aika pitkälle käyttänyt nykyisin korttimaksua. Mut jotenkin vaellukselle toi käteinen tuntuu hyvälle ajatukselle. Toki otan kortinkin mukaan. Junassa varmaan syödään ravintolavaunussa illallinen, se on ollut meidän perinne 🙂

Lähtö on aika perinteinen, yöjunalla Rovaniemelle ja sieltä aamulla bussilla eteenpäin. Tällä kertaa Kittilään ja sieltä jatketaan taksilla Ylläkselle. Bussilinjaa sinne ei syystä tai toisesta kulje. Tiistai iltapäivänä meidän pitäisi päästä jo tienpäälle. Tarkkaa etappi suunnitelmaa meillä ei tällä kertaa ole. Tupia ja laavuja alueella on paljon, katsellaan sitten fiiliksen mukaan, missä yövytään. Pääosin tuvat näyttäisivät olevan päivätupia, joissa ei oikeastaan saisi yöpyä. Mut... säännöt on tehty rikottaviksi 😶 Ei vaan, katsotaan tilanne, voihan sinne pistää tuvan viereen teltankin pystyyn. Maken mukaan reitillä olisi vain yksi autiotupa yöpymistä varten. Ajatuksena oli huiputtaa Aakenustunturi ja mahdollisesti jättää rinkat siksi aikaa jollekin tuvalle. Sen verran se on sivussa, että syö ylimääräisen päivän. Ehkä roudaan rinkan kuitenkin mukaan, kattoo kui jaksaa. Varsinaista aikataulua meillä ei ole. Torstaina 17. päivä mun täytyy kuitenkin olla jo töissä, et siihen malliin. Alustavasti olimme ajatelleet palata yöbussilla Rovaniemeltä etelään. Sillä pystyisin jäämään Korsossa pois, ettei tarvis kiertää Hesan kautta. Yöbussi olisi uusi kokemus ja hiukan huokeampi kuin juna, vaikkei rahalla olekaan mitään merkitystä. Puhelimeeni olen aktivoinut Health-sovelluksen, jolla voidaan seurata muunmuassa jokapäiväisten etappien pituuksia. Sovellus näyttää kartan, mittaa matkan ja näyttää käytetyn ajan. Taukojen ajaksi voin pistää paussille ja käynnistää uudelleen, kun pitstop on ohitse. Viime viikot olen kävellyt joka päivä töihin tai sitten lenkkeillyt ruokiksella muurin ympäri. En tiedä, onko siitä isosti ollut hyötyä, tuolla tienpäällä sen sit näkee. Kuluneen viikonlopun olen ottanut aika rennosti. Perjantaina nukuin pitkään ja päivä meni muutenkin sohvalla loikoillessa ja katsellessa Kyläsairaalan kolmoskautta. Lauantaina käytiin Maken kanssa ostamassa juna-ja bussiliput. Camus-kaupasta ostin vielä merinovillapaidan reissuun lämmikkeeksi. Sitten istuttiin iltaa Kaislassa. Aloitin St. Bernarduksen wit-oluella (5.5%) ja jatkoin Schneiderin Festweisse (6.2%). Kolmanneksi join vielä reissua silmällä pitäen Tornion panimon palealen (4.5%) palealen eivät niinkään ole makuuni... Viimeisenä oluena otin vielä La Trappe Blond-oluen (6.5%), joka oli trappist-olut."

Maanantai 07. syyskuuta 2020: Startti vaellukselle

Heräilin jotain kympin hujakoilla. Soitin faijalle, kun ajattelin, etten korvesta viitsi soitella. Sitten painelin Kotipizzaan ja tilasin Special Operan valkosipulilla ja aurajuustolla. Sit otin rennosti sohvalla loikoillen ja tarkistellen, että rinkassa olisi kaikki tarvittava. Otin pari Larsen XO-konjakkipaukkua. Hyppäsin klo 17.56 Helsinkiin lähtevään K-junaan ja stadissa olin klo 18.26. Aika likelle samaan aikaan saavuttiin Maken kanssa laiturille. Liput tarkastettiin poikkeuksellisesti jo laiturilla ja juna lähti klo 18.49 kohti Rovaniemeä. Syötiin ravintolavaunussa kanapestopasta Karhun III-oluen kera. Vasta tilauksen jälkeen havaitsimme, että myynnissä oli myös Laitilan panimon VR:lle panemaa Kisko-olutta, joten ruokailun päälle meidän oli vielä sellaiset maistettava. Juna piti puolentoista tunnin tauon Tampereella ja kävimme pyörähtämässä pienellä lenkillä sinä aikana. Kun juna sitten taas jatkoi matkaa, otimme hytissä Koskenkorva-paukut kokiksella. Sitten ajateltiinkin jo vetää unta palloon ja kävin hammaspyykillä käytävän vessassa. 

Tiistai 08. syyskuuta 2020: Hangaskuru

Kävimme junan ravintolavaunussa vielä aamupalalla. Söin juustoruisleivän ja join appelsiinimehu ja kahvin. Klo 07.38 juna oli Rovaniemellä. Sieltä klo 08.25 lähti bussi Kittilään ja sieltä sitten jatkettiin Jounin taksilla Kolarin Kellokkaaseen. Hintaa taksimatkalle tuli 96 euroo 😲 Kellokkaassa ajattelimme lounastaa ennen lähtöä tienpäälle. Seisova pöytä tarjosi muunmuassa pekonipaistosta ja jälkiruokana oli täytekakkua. Vierailuni täytekakulla ei jäänyt isäntäväeltä huomaamatta 😋 Sen jälkeen tarjolla oli valmiiksi lohkottuja annospaloja. Outoa!? 😅 Ostimme alueen vaelluskartat, jossa reitit olivat väritettynä selkeästi vaikeusasteen mukaan. Tähän mennessä ei vielä ollut satanut, mutta sitä oli iltapäivälle kyllä luvattu. Pääsen viimein testaamaan Health-sovellusta luonnossa. Olin luvannut lähetellä Tapsalle ja Tanelle etappi tietoja, jos puhelimella vain kenttää riittää. Mun pakki toimi taas normaalisti, vaikka ahminkin täytekakkua kitusiin enemmän kuin kohtuudella. Sade alkoi samalla hetkellä, kun sitten päätettiin startata. Ei siinä muuta kuin vaihdettiin sadevermeet päälle ja vedettiin rinkkojen päälle sadepressut. Polut Levin suuntaan eivät olleet kovin kummoisesti merkattu ja alkuun vedettiinkin melkoisia ketunlenkkejä tai oikeastaan Odysseuksen harharetkiä. Aikamme tarvittua ne oltiin kierretty kehää takaisin Äkäslompoloa ja Jounin kyläkauppaa. Sit pistettiin hetkeksi mietintämyssyä päähän ja otettiin uutta suuntimaa. Viimein päästiin oikealle polulle ja reilun 11 kilometrin jälkeen saavutimme Hangaskurun kodan. Se oli mallia avokota eli edessä saattoi olla kohtuullisen kylmä yö. Sytytimme tulet kodan keskellä olevaan tulisijaan. Sitten ripustimme vaelluksella kastunutta varustusta narulle kuivumaan ja nautimme iltapalaa. Käytännössä se oli retkimuona pakkaus makuna pasta bolognese, pieni purkki tonnikalaa ja kupillinen teetä. Viileän illan lämmikkeeksi joimme kupposen Glen Scanlan-whiskyä. Yksittäinen miesvaeltaja piti kodalla pitstopin ja jatkoi sitten matkaa. Sitten paikalle eksyi vielä pariskunta, joka piti kodalla evästauon ja jatkoi sitten matkaa. Muuten ei muita vaeltajia illan aikana näkynyt. Puoli yhdeksän aikoihin sitten suunnittelimme siirtymistä makuupusseihin. En viitsinyt makuualustaa ottaa esiin. Siinä on se oma vaivansa illalla täyttää ja aamulla tyhjentää. Ja hyvin puulaverilla makuupussin sisälläkin menee. Vaellus alkoi Kolarin puolelta ja yöpymispaikkamme on Muonion puolella. Jos olisimme osuneet heti oikealle reitille, olisi matkaa ollut tänään vain kuusi kilometriä.

Keskiviikko 09. syyskuuta 2020: Pyhäjärvi

Yö oli todella kylmä. Sen jälkeen, kun tuli hiipui pesässä, alkoi avokotamme kylmetä ja välillä hytisin kuin horkassa. Yötä vasten olin kyllä laittanut flanellipaidan (Rautavaaraksi sitä itse kutsun 🙃), sen alle pitkähihaisen teknisen paidan ja vaellushousut, mutta kyllä vaan siitä huolimatta palelsi. Maken kello soi kuudelta ja noustessaan ylös laittoi hän taas tulet pesään ja avokota me alkoi hiljalleen taas lämmetä. Se oli edellytys sille, että sain itseni ulos makuupussista. Näin jälkikäteen olisi ollut järkevää vain puhaltaa se makuualusta, olisi varmaan jeesannut paremmin yön yli. Vaikka aamutoimet ja pakkailu veivät meiltä lähes kolmisen tuntia, olimme silti aikaisessa lähdössä tien päälle. Aamupalana söin pienen purkillisen tonnikalaa, pakkauksen teryaki kuivalihaa, olut makkaran sekä join kupillisen teetä. Näimme kodan viereisellä suolla muutamia poroja. Suunnitelmamme oli pistäytyä Kotamajan erämaakahvilassa, jonne oli hiukan yli kolmen kilometrin matka. Kahvila aukesi kello kymmenen ja olimme sen päivän ensimmäiset asiakkaat. Siellä ostin lihapasteija, Gainomax-palautusjuoman ja näiden päälle munkkipossut teen kera. Mukaan ostin kivennäisveden nauttiakseni sen myöhemmin syötävän aterian yhteydessä. Ei meidän vaellusreittiemme varrella yleensä ole tämänkaltaisia erämaakahviloita. Ihan piristävä poikkeushan tämä oli. Vaelluspäiväksi tämä oli sen suhteen nappi, ettei sadetta tullut niskaan kertaakaan. Saavuimme alkuillasta seuraavalle etapillemme Pyhäjärven päivätuvalle. Vaelluskilometrejä päivälle tuli 50 metriä vaille 11km. Tupa sijaitsee Kittilässä ja alunperin se rakennettiin 1940 kalastajien tukikohdaksi. Kämppä peruskorjattiin 1962. Tuvassa on takka ja paikat kuudelle yöpyjälle. Tarinoiden mukaan tupaa asuttavat maahiset, jotka aukovat tuvan ovea yöaikaan, uskoo ken haluaa 😬 No, maahisista en tiedä, mutta hiiriä tai muita jyrsijöitä tuvassa ainakin vilisti pimeällä. Ja saavuttuamme sinne koko illan siellä oli vilkas trafiikki muita "vaeltajia". Emme vaeltelumme aikana juuri nähneet muita perinteisiä vaeltajia rinkkojen kanssa, enimmäkseen päiväretkeläisiä ja läskipyöräilijöitä. Meitä tuijotettiin välillä kuin keräilyharvinaisuuksia ja sellaiseksi välillä itsensä tunsikin. Illallisena tuvalla nautin Blå Bandin creamy chicken pastan ja join Kotatuvasta ostamani kivennäisveden. Päälle nautin pari kupillista kaakaota, joista jälkimmäistä terästin minttuliköörillä. Vielä loppuillasta söin hiukan kuivalihaa, isomman purkillisen tonnikalaa sekä joimme teetä vodkalla terästettynä. Yhdeksän hujakoilla tuli pari miesretkeilijää tupaan. Aikoivat yöpyä laavulla, mutta sateen sattuessa ilmoittivat tulevansa tupaan. Olin puhelimesta katsonut, että vain puolen yön aikoihin oli 46% mahdollisuus sateeseen. Emme siis saaneet tupaan enempää yöpyjiä. Paitsi ne hiiret... Make heräsi yöllä, kun ne rapistivat nurkkia ja sanoi ihan nähneensäkin sellaisen vilistävän lattialla. Rinkkamme olivat tuvan lattialla, joten kävimme nostamassa ne tuvan seinälle roikkumaan välttääksemme jyrsijöiden tunkeutumisen niiden rakenteisiin. Muuten nukuin tämän yön aika sikeästi. Make sanoi, että joku oli yöllä avannut ulko-oven ja käynyt tuvassa. Ei sentään väittänyt, että vierailija olisi ollut tarinan maahinen 🤪

Jo ensimmäisellä vaelluksella, jossa meidän lisäksemme mukana oli Tapsa, lanseerasimme porukkamme nimellä ryhmä-MTV. Se tuli sanoista maisteri, tohtori ja vartija. Ryhmämme nimestä ihmiset kuvittelivat meidän olevan maikkarin työntekijöitä 🤣 Nyt, kun olimme tienpäällä kaksin, käytimme tupien päiväkirjoissa merkintää ryhmä-TV 🙂