Muutama uni elämänkaareni aikana on jäänyt vahvasti mieliin. Luonteeltaan ne ovat painajaisia, voisi jopa sanoa voimakkaimman olevan kuin repäisty tarinoita kryptasta sarjakuvista. Mitä se sitten kertookaan minusta... 

Ensimmäisessä unessa olen merirosvoaluksen kapteeni Karibialla. Unessa tiedostan olevani maineeltani pelätty ja julma, eikä minulle tuota tuskaa riistää vastustajiltani henkeä pönkittääkseni valtaani. Unen alussa virkavalta on aluksillaan onnistunut saartamaan laivani niin, ettei minulla ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä tilanteesta pakoon. Vihollinen on ilmoittanut aikeistaan telakoitua alukseni kanssa ja vangituttaa minut. Tiedostan unessa miehistöni vihaavan minua ja suorastaan toivovan virkavallan nappaavan minut ja toimittavan minut tuomarin eteen tuomiolle. Tiedän, että kiinni jäädessäni minua odottaa joko hirttoköysi tai loppuelämä kiven sisällä. Kumpikaan vaihtoehto ei ole mieleeni, joten lupaan miehistölle, että onnistuessaan pelastamaan minut kiinnijäämiseltä, niin palkitsen heidät ruhtinaallisesti. Kaikki katsovat ohitseni katsekontaktia välttäen. Epätoivoni alkaa kääntyä jo vihaksi, kun kuulen selkäni takaa jonkun sanovan: minä voin kätkeä sinut. Käännähdän ympäri ja havaitsen lupauksen tehneen miehen olevan voodoo-pappi, jonka olin shanghaijannut Haitista laivalle toimittamaan lääkärin virkaan. Pyysin miestä toimimaan nopeasti, sillä virkavalta oli jo saavuttamaisillaan alukseni. Pappi sanoi tarvitsevansa vuohen kadotustemppunsa toteuttamiseen. Keskimastoon oli yllättäen sidottu vuohi, jonka sitten irroitin lieasta ja sysäsin papille hoputtaen toimimaan nopeasti. Tämä kohotti sapelin päänsä yläpuolelle samalla mumisten jotain loitsua minulle vieraalla kielellä. Ennen kuin tajusin, hän oli leikannut vuohelta pään irti ja veri levisi roiskuen pitkin kantta. Näky kuvotti minua ja syöksyin aluksen laidalle oksentaakseni. En vain saanut laidasta otetta. Vilkaisin käsiini, joiden huomasin muuttuneen sorkiksi. Yritin huutaa järkytystäni, mutta sain aikaiseksi vain onomatopoeettista äännähtelyä, joka muistutti lähinnä kanan kotkotusta. Olin muuttunut vuoheksi ja samalla havaitsin papin surmaaman vuohen sekä teosta roiskuneen veren hävinneen laivan kannelta. Virkavalta oli saavuttanut meidät ja nousivat alukseeni samalla ratsaten huolellisesti laivan joka kolkan. Naurahdin itsekseni, sillä tiesin olevani turvassa. He voisivat ratsata niin paljon kuin haluavat, mutta eivät ikinä löytäisi minua. Samalla minua ärsytti suunnattomasti, että varmasti tiesivät miehistön jäsenet rikostovereikseni, mutta ketään heistä ei otettu kiinni. Vaikutti, että ajojahti oli järjestetty vain minun nappaamisekseni ja koleerinen vereni kiehahti uhoten kostoa etukäteen nautiskellen siitä, kuinka pistäisin miehistön maksamaan. Olin varma, että joku heistä oli minut kavaltanut. Virkavalta totesi aikansa paikkoja kollattuaan, että en voi olla laivalla. Nähdessäni heidän luovuttavan olin voitonriemuinen. Virkavalta poistui alukselta tyhjin käsin ja hiljalleen heidän aluksensa loittonivat laivastani. Niin pian kuin koin olevani turvassa, hakeuduin voodoo-papin läheisyyteen ja yritin ilmaista, että muuttaisi minut takaisin ihmiseksi. Pappi sitoi minut liekaan, jonka kiinnitti keskimastoon. Raivon musta peikko valtasi sisimpäni ja ajattelin irroittavani papin elämän maallisesta tomumajastaan välittömästi, kun olen saanut ihmisen hahmon takaisin. Odotin malttamattomana metamorfoosia. Pappi katsoi minuun ja sanoi tunteettomasti äskeisen episodin herättäneen nälän tunteen. Samalla huomasin miehistön kerääntyneen ympärilleni ja inhon heidän silmistään heidän katsellessaan minua. Pappi kohotti jälleen sapelin päänsä yläpuolelle. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan mumissut mitään loitsua samalla vaan tuijotti minua suun vääntyessä ivalliseen hymyyn. Sillä hetkellä tajusin, että hän ei muuttamassa minua takaisin ihmiseksi vaan katkaisemassa kaulaani. Pakokauhu valtasi mieleni ja yritin huutaa kauhuntunteeni ilmoille, mutta sain aikaiseksi pelkkää hätäistä vinkunaa. Samassa tajusin sapelin iskeytyvän niskaani ja kannen punertuvan jälleen verestä. Miehistön hurraus tapahtuman johdosta oli viimeinen asia, jonka aistin ennen kuin elämänlankani lopullisesti katkesi. Iskusta aiheutuneesta tuskasta säpsähdin hereille unestani hiestä märkänä. Vaikka yleensä unet unohtuvat nopeasti, niin tämä uni on jäänyt mieliin kummittelemaan. En tunnista itseäni roolistani unessa, sillä hahmo tuntuu todellisessa elämässä täydellisesti vastakohdaltani.