Keskiviikko 13. heinäkuuta 2016: lähdön aatto

Palasin iltapäivällä kotiin mutsin luota Nastolasta. Olin vienyt kissani sinne hoitoon ja samalla evakkoon alkavan kylppärirempan alta. (No, nyt kirjoittaessani tätä tänään, tiedän, että remontti alkoi vasta tulevan vuoden toukokuussa 😟) Pakkaaminen oli taas jäänyt viime tippaan, onneksi lähtö oli vasta huomenna vasta puolelta päivin. En ollut tilannut etukäteen taksia tällä kertaa. Ennakkotilaus on yleensä vakio, kun lähtö on aikainen.

Torstai 14. heinäkuuta 2016: saapuminen Luxemburgiin

Heräilin ajoissa ja viimeistelin matkalaukkuni sisällön. Lähdön hetkellä, kun piti taksia alkaa soittelemaan, hävisi syystä tai toisesta puhelimestani kenttä. Kylmä hiki puski päälle pohtiessani vaihtoehtoja. Yksi olisi se, että kipittäisin laukkuineni Korson taksiasemalle tai sit yrittäisin saada jonkun nakkaamaan minut kentälle, mut se puhelin... Aina sattuu jotain odottamatonta, kun ei ole ennakkoon sovittuja kyytejä. Olin jo liki valmis nakkaamaan kirveen kaivoon, kun boottasin puhelimen ja sain sitä kautta kentän takaisin.

Luxemburgiin ei ollut suoraa lentoa, ainakaan 2016, kun me olimme sinne menossa. Välilaskullisia vaihtoehtoja oli useampia, mutta meidän valintamme oli Münchenin kautta. Vaihtoon oli sen verran aikaa, että söimme odotellessamme välipalaa. Valintani oli currywurst lohkoperunoilla ja pullovesi (yllätys, ei olutta 🙃). Maken serkku tuli meitä sitten Findelin kentälle vastaan. Findel on Luxemburgin ainoa kansainvälinen lentoasema.

Maken serkku oli valmistanut makaronilaatikkoa. Oli oikein kotoisa ja makoisa aloitus vierailulle 😋 Illalla käytiin läpi Chokon eli perheen kissan hoitamista ja muita käytännön asioita liittyen majoittumiseen ja olemiseen Luxemburgissa. Itse kissaa ei kyllä hirveästi näkynyt. Maken serkku sanoikin, ettei se oikein luota miehiin. Olen kyllä yleisesti ottaen ollut aina hyvä kissojen kanssa ja uskoin voittavani Chokon luottamuksen ennemmin tai myöhemmin vierailun aikana. Illan aikana join ensimmäisen paikallisen oluen. Se oli Battin Fruitée (4.3%). Charles Battin perusti Brasserie Battinin 1937 Esch-sur-Alzetten kaupunkiin, joka sijaitsee Lounais-Luxemburgissa. Vuodesta 2004 panimo on ollut Brasserie Nationale omistuksessa. Samalla panimon sijainti myös muuttui Bascharagen kaupunkiin (jonkin verran pohjoiseen alkuperäisestä).

Perjantai 15. heinäkuuta 2016: tutustuminen ympäristöön

Heräsin ensimmäiseen aamuun Luxemburgissa. Aamupalana söin pari leipää (juustolla ja kanaleikkeleellä) ja join kupillisen vihreää teetä. Sitten lähdettiin kaupungille. Maken serkun ajatus oli näyttää meille ostospaikkoja ym. Ensiksi käytiin Cactus supermarketissa, jossa teimme Maken kanssa jo valmiiksi ruokaostoksia viikonloppua varten. Sitten käytiin nakkaamassa ostokset kämpille ja lähdettiin taas liikenteeseen. Tällä kertaa Auchanin ostoskeskukseen. Täältä ostin ensimmäisen matkamuisto t-paidan ja lippiksen sekä 20 postikorttia merkkeineen. Sitten palailtiin taas kämpille.

Maken serkun tytär tuli koulusta neljän hujakoilla ja sitten lähdettiin vielä kiertämään keskustaa autolla. Jätimme auton parkkiin Place de la Constitution-aukiolle, Ville Hauten kaupunginosassa, Luxemburgin keskustassa. Kyseisellä aukiolla sijaitsee myös luxemburgilaisen kuvanveistäjän Claus Citon (1882-1965) suunnittelema monumentti Gëlle Fra. Se on 21 metriä korkea obeliski, jonka laella on pronssinen laakeriseppelettä kannatteleva nainen ja muistomerkin tyvessä kaksi pronssista sotilashahmoa, jotka kuvaavat ensimmäisessä maailmansodassa Ranskan puolesta taistelleita vapaaehtoisia luxemburgilaisia. Maken serkku suositteli italialaista ravintolaa Porta Novaa, jonne sitten menimmekin syömään. Valintani oli Cordon Bleu (vasikanlihasta) ranskalaisilla ja salaatilla. Juomaksi otin Diekirsch Premium-oluen (4.8%). Tuosta yhdistelmästä selvisi vuonna 2016 22.3 eurolla. Tänä päivänä pelkkä annos ilman juomaa kustantaa pelkästään 28 euroa 🙃 Alunperin Brasserie Diekirsch perustettiin 1871 samannimisessä kaupungissa. Vuonna 2000 Diekirsch fuusioitui toisen panimon (Mousel) kanssa, jolloin uudeksi nimeksi tuli Brasserie de Luxembourg. Se ja aiemmin mainitsemani Brasserie Nationale ovatkin Luxemburgin kaksi suurinta panimoa. Ruokailun päälle teimme vielä pienen kävelylenkin keskustassa, jonka jälkeen ajeltiin takaisin kämpille ja asetuttiin pikkuhiljaa yöpuulle. Varhain aamulla Maken serkku tyttärineen lähtisi Suomeen ja "urakkamme" alkaisi.

Lauantai 16. syyskuuta 2016: Luxemburg, kasematti ja kirkkokierros

Aamulla herätessämme ei kämpällä tosiaan enää ollut muita meidän lisäksemme, paitsi tietysti Choko-kolli. Aamupalaksi patonkia, kalkkunafilettä, juustoa, jugurtti, appelsiinimehu ja teetä. Aamiaisen jälkeen lähdettiin jalkaisin kohti keskustaa Fischmarkt-kaupunginosaa. Alue on historiallista Luxemburgia ja saanut tosiaan nimensä oltuaan aikoinaan kalakaupan keskus. Lounastimme meksikolaisessa ravintolassa Chi-Chi's. Valintani oli kanafajitas, Diekirsch Grand Cru-olut (5.1%) ja jälkiäiseksi expresso.  Chi-Chi's sulki ovensa 29.09.2019.

Lounaan jälkeen kävimme katolisessa Pyhän Mikaelin kirkossa. Kiertelen ulkomailla mieluusti kirkoissa. Siitä ei ole mitään uskonnollista. Se on vain tapa ottaa hetki omaa aikaa ja rauhoittua. Toki äskeinen ajatus ei tietenkään toteudu turistirysissä, jotka ovat täynnä ihmisiä ja meteliä. Lähinnä tarkoitin näitä reissuja, kun kiertelen itsekseni tai kaverin kanssa. Vierailen kirkoissa, joissa ovet ovat kaikille avoimet ja on todettava, että ulkomailla kirkkoihin pääsee helpommin sisään kuin kotimaassa, jossa ovet ovat yleensä lukittu. Lisäksi kirkot ovat yleensä kauniisti koristeltuja ja kulttuurillisia elämyksiä. Nizzassa oli juuri 14. kuluvaa kuuta tapahtunut pommi-isku, jossa kuoli 85 ja loukkaantui 202 ihmistä. Luxemburgissa useiden kirkkojen kellot soivat tämän vuoksi säännöllisesti pitkin päivää ja liput olivat puolitangossa 

Sitten menimme kierrokselle Bock Kasemateille. Kasematteja alettiin rakentaa 1644, jolloin alue oli vielä osa Espanjan Alankomaita (1556-1714). Toisen maailmansodan aikoihin niitä käytettiin pommisuojana. Pitkälti kasemattien ansiosta on Luxemburg saanut lempinimen Pohjoisen Gibraltar. Kasemattien laelta on hyvät näkymät Grundin kaupunginosaan, jossa sijaitsevat mm. Pyhän Johanneksen kirkko ja Stierchenin silta, jonka alitse virtaa 73km pitkä Alzette-joki. Stierchenin lähistöllä väitetään myös kummittelevan. Stierches-geescht, kuten paikalliset sitä nimittävät esiintyy milloin missäkin hahmossa ja piinaa useimmiten pubeista koteihinsa palaavia ihmisiä 👻 Hikihän tuossa tuli noustessa ja laskeutuessa kasemattien portaita ja melkoisen laajakin koko kompleksi oli. Mutta nestehukan vuoksi 🤥 ja kummitusta uhmataksemme  siirryimme kierroksen jälkeen terassille nauttimaan parit ohrapirtelöt.

Ensiksi nautin Bofferding-lagerin (4.8%). Bofferdingin panimon perusti Jean-Baptiste Bofferding vuonna 1842 Bascharagen kaupungissa. Vuonna 1975 se yhdistyi toisen luxemburgilaisen panimon Funck-Brickerin kanssa ja näin syntyi Brasserie Nationale. Terassilla kirjoittelin myös postikortteja. Seitsemän sain niitä valmiiksi. Toiseksi nautin Battin Gambrinuksen (5.2%). Kävimme myös lataamassa paikallisiin matkakortteihin rahaa siltä varalta, ettei aina huvita kävellä keskustaan ja takaisin. 

Paluumatkalla kämpille vierailimme vielä Notre Damen katedraalissa. Niin ikään se rakennettiin 1613-38, kun Luxemburg oli osana Espanjan Alankomaita. Katedraali on lajiaan Luxemburgin ainoa ja alkujaan se oli kuului jesuiitoille. Heidän jätettyä kaupungin vuonna 1773 lahdoitti Itävallan keisarinna Marie-Therese kirkon Luxemburgin kaupungille. Kirkon kryptaan on haudattu useita Luxemburgin herttuoita ja herttuattaria.

Käväisimme myös Kaktuksessa tekemässä ruokaostoksia. Ja illalla kämpillä söimme mozzarella/tonnikala-salaattia, kinkkujuustopiiraan ja menihän siinä sivussa pari oluttakin, Simon's Dinkel (4.5%) ja Bofferding Hausbier (5.2%). Ensimmäinen oli Luxemburgin kolmanneksi suurimman panimon spelttiolutta ja jälkimmäinen oli varustettu patenttikorkilla. Choko ei paljoa meille näyttäytynyt, emmekä halunneet sitä erityisemmin jahdata. Kissa tulee tutustumaan, kun itse sitä haluaa. Aamulla jättämääni ruokaan se ei liiemmin ollut koskenut, eikä myöskään käynyt vadilla. Tiesin sen piilevän emäntänsä vaatekaapissa ja kävin tarjoamassa sille varovasti makeistangon. Kyllä Choko liikkuu huoneistossa meidän läsnäollessamme, mutta pyrkii tekemään sen niin, ettemme me huomaa. No, kyllähän ainakin osaksi olen havainnut kissan liikkeet, mutta en ole näkevinäni. Odotan, että se tulee itse tekemään tuttavuutta. Yöllä heräsin, kun Choko nosti tassunsa vuoteelleni ja tarkasteli tilaa. Kissa kuitenkin hävisi, kun hiukan liikahdin puoliunessa. Kyllä se tästä pikkuhiljaa 😸

Huomenissa olimme ajatelleet lähteä autolla liikenteeseen. Joko kävisimme Amnevillen eläintarhassa Ranskassa tai sitten Orvalin luostarissa Belgiassa.