14.-31. heinäkuuta 2016 välisen ajan vietin Maken kanssa Luxemburgissa. Tänä aikana meillä oli oiva tilaisuus tutustua niin itse Luxemburgin kuin sen läheisyydessä sijainneisiin alueisiin. Kävimme pariin otteeseen Ranskassa, Belgiassa ja Saksassa sekä kertaalleen Hollannissa. Pääsimme vierailemaan muutamassa trappisti-olutta tuottavassa luostarissa, vanhoissa linnoissa tahi niiden raunioilla sekä lähialueiden kaupungeissa. Sain myös ostettua yhden suosikkiartistini, Mylene Farmerin, CD-levyjä ja konsertti-DVD:n. Kokonaisuutena oli upea kokemus kokeilla asumista ulkomailla. Olisi kiva vetää joskus setti uusiksi 😊

PROLOGI: Olimme yhtenä iltana oluella Hesan keskustassa Kaislassa, kun Make toi esiin ajatuksen, että serkkunsa oli pyytänyt häntä kyläilemään Luxemburgiin. Tämä oli ajatellut lähteä lomailemaan Suomeen ja toivoi Maken katsovan sen aikaa kissansa perään. No, Makella ei koskaan ole ollut lemmikkejä ja kissa hoito itsessään oli hänelle mysteeri. No, jokainen jolla on ollut tai on kissa, voi todeta, että vuosikymmenienkään kokemuksella ei kissan sielunelämää voi koskaan täysin aukottomasti tulkita 😼 Make sitten ehdotti, että lähtisin mukaan, kun mulla nyt kuitenkin on kokemusta kissan hoidosta. Kieltämättä ajatus houkutti, mutta pohdin, miten saisin töistä vapaata. Lomani olin sopinut aivan muille ajankohdille. Heinäkuu, joka on ylivoimaisesti suosituin lomakuukausi, ei ole koskaan ollut oma suosikkini. Otan yleensä lomaa syksyllä, talvella tai keväällä. Ne sopivat parhaiten lomareissuilleni, jotka eivät yleensä ole perinteisiä rantalomia. Minua arvelutti hiukan, onnistuisinko mitenkään saamaan yli puolet heinäkuusta vapaaksi lyhyellä varoajalla. Olin painanut kyllä kohtuullisen paljon ylitöitä... jospa painaisin lisää ja käyttäisin ne jakson sisään tehtyinä tunteina 🤔 ja olihan minulla piikissäkin tunteja. Näihin aikoihin meillä oli vielä talon sisällä tuntikirjuri ja tuumin, että käyn neuvottelemassa henkilökohtaisesti, kun seuraava työpäivä koittaa. Eihän tuollaisen lähes kolmiviikkoisen vapaan järjestäminen suosituimmalla lomakaudella ollut mikään läpihuutojuttu, mutta sain sen järjestymään 🥳

Odottelin edelleen kylppäriremonttia alkavaksi. Sen aloittamista oli jo kuukausia siirretty eteenpäin eri syistä. Nyt odottelin sitä alkavaksi elokuun puolella. Olin sopinut mutsin kanssa, että vien kisulit sinne hoitoon remontin ajaksi. Nyt, kun olin lähdössä melkein kolmeksi viikoksi Luxemburgiin, soitin mutsille, jos voisin tuoda kissat aikaisemmin sinne täysihoitoon. Mutsille tämä sopi, niinpä sitten järkkäsin "lapsille" kuljetuksen Nastolaan. Automatka on aina ollut kisuleilleni järkyttävä kokemus. Huli (kolli) huutaa koko matkan sydäntäsärkevästi, eikä sitä saa millään rauhoittumaan. Vili (tyttö) sen sijaan on yleensä hiljaa, mutta on koko ajan kroppa jännittyneenä ja katse lasittuneena. Sympatiasta veljeään kohtaan sekin saattaa pari kertaa naukaista matkan aikana. Perillä taas Huli oli välittömästi kuin kotonaan saatuaan eteensä herkkupateetaan ja Vili aristeli kuin olisi täysin vieraaseen paikkaan joutunut, vaikkei tuo mutsin kämppä kummallekaan mikään uusi juttu ollut. Jäin itsekin sinne pariksi yöksi. Viltsu on niin mun tyttö, viettää aina aikansa samassa tilassa kanssani. Nukkuu sylissä tai vieressä, mutta aina niin, että tuntee että olen fyysisesti läsnä tai vähintään näköetäisyydellä. Jos vaihdan huonetta, kävelee tyttö perässäni. Ainoa paikka, mitä kisulini välttelivät mutsin luona oli olohuone. Mutsilla oli kakadu-papukaija ja sitä molemmat kissat vierastivat. Se oli kovaääninen ja meteli alkoi heti, kun se näki kissat. Varmaan jokin vaisto juttu, mutta desipelit ottivat varmaan aika rajusti kissojen korviin, omiinkin joskus. Minun on aina ollut vaikeaa olla erossa kisuleistani ja toivon, ettei tämän jälkeen niitä tarvitsisi enää hoitoon viedä. Viltsu oli kuulemma etsinyt minua kämpästä, kun oli lähtenyt takaisin kotiin.