Torstai 08. syyskuuta 2016: Ametistikaivos & Pyhälampi

Heräilimme uuteen aamuun jotain jälkeen aamukasin. Aamiainen oli loistava: pekonia, lihapullia, munakasta, paahtoleipää, leikkeleitä, muroja, kahvia. No, aika peruselementit, mut juuri nyt tuntuivat tosi hyvältä. Maha tuli täyteen ja otettiin sitten päälle pienet torkut. Mitään varsinaista kiirettä hän meillä ei ollut. Noin kahdentoista hujakoilla lähdettiin jatkamaan matkaa. Ensimmäinen etappi me tänään oli Lampivaara, jossa sijaitsee kahvila ja ametistikaivos. Reitti sinne oli helppokulkuinen perillä olimme jotain 13.40. Kahvilassa nautimme kahvit ja munkkirinkilän sekä ostimme liput vierailulle ametistikaivoksen (16€).

Kello 14 portit avattiin ja pääsimme nousemaan portaita kaivoksille. Oppaanamme kierroksen aikana toiminut Heli otti meidät siellä vastaan. Hän johdatteli meidät kammiin, jossa sitten käytiin läpi kaikki oleellinen ametisteista sekä niiden kaivamisesta. Sitten käytiin kaivauksella etsimässä ametisteja. Yhden löydöksistä sai pitää. Intouduimme kaikki kolme ostamaan osakkuuden ametistikaivokseen (190€). Kaivamani raaka-ametistin lisäksi ostin kolme hiottua ametistikiveä. Sitten aloimme hiljalleen laskeutumaan taas portaita kohti kahviota. Päätimme myös lounastaa kahvion luona ennen matkan jatkamista. Nykäisimme siis omia retkilounaspakkauksiamme. Toki hain kahviosta jälkiäiseksi vielä kahvin ja munkin. Loppumatka lounastauon jälkeen Pyhälammelle sujui varsin vauhdikkaasti.

Pyhälammen päivätupa sijaitsee Pelkosenniemen kunnassa. Se tarjoaa majoituksen kahdesta neljään hengelle. Varustukseen kuuluu kamiina ja kaasuliesi. Piha-alueella sijaitsee myös laavu. Harkitsimme laavuyöpymistä, mutta sitä ei ollut mitoitettu aivan 190-senttisille. Aikaisemmalta tupaa kutsuttiin nimellä Rykimäkuru. 2006 tupa sai nykyisen nimensä Pyhälampi. Lampivaaralla olimme nähneet jotain kärppä-eläimiä (olisivatko olleet lumikoita), mutta ne olivat niin nopeita liikkeissään, ettemme saaneet niitä kuvattua. Pyhälammen piha maastossa taas vaikuttivat hiiret, mutta ne eivät innoittaneet kaivamaan kameraa esiin. Pyhälammella intouduimme sitten nauttimaan alkoholipitoisia juomia osakekauppojen kunniaksi (Ah, mikä ihana tekosyy...) 😬 Olin vallannut tuvan perimmäisen laverin, jonne olin levittänyt makuualustan ja kirjoittelin siellä vaelluksesta muistiinpanoja. Make humaltui silmissä, alkoi heittelemään jotain nuudelipusseja tuvan seiniin, joista osa levisikin ilosesti. Samalla hän selitti jotain sekavaa, kuinka kirjoitan hänestä jotain pahaa. Aivan tuntui, että ukko olisi vetänyt jotain muutakin, koska en ollut nähnyt häntä ikinä noin sekaisen ja aggressiivisena. Päälle hän ei kuitenkaan yrittänyt, tyytyi paiskomaan nuudelipusseja seiniin ja me huutelemaan tyhmiä. No, itsehän jälkensä siivoaa, kun selviää. Tuvalla kävi kääntymässä neljän hengen kundiporukka, mutta he menivät laavulle yöpymään. Minusta katsoen vasemman seinälaverin otti Tapsa ja oikeanpuoleinen jäi Makelle. Myös Tapsa näytti humaltuvan ja nukahti laverilleen. Marko istuskeli omallaan. Molemmat vaikuttivat varsin kännisiltä vielä ilta yhdentoista aikaan, jolloin itse sitten päätin mennä nukkumaan. Mä en humaltunut, joko vain join vähemmän tai sitten muilla oli jotain ekstraa. Päivällista emme tänään varsinaisesti syöneet. Tämänpäiväinen vaelluspäivä oli todella helppo matkaltaalkin yhteensä kymmenkunta kilsaa ja yö sujui varsin rauhallisissa merkeissä. No, Tapsa sai pari paniikkikohtausta yöllä ja piti omaa mölinäänsä. Saattoi johtua alkoholista.

Perjantai 09. syyskuu 2016: Huttuloma

Heräilimme aamukasilta. Aamutoimet ja pakkailut sujuivat rauhaisissa merkeissä. Pojat olivat nukkuneet humalassa pois ja Make siivosi kaikessa hiljaisuudessa edellisenä iltana lattialle levinneet nuudelit pois. Neljän hengen retkeilijäporukka oli laavun luona, mutta olivat pistäneet sinne teltat pystyyn. Aamupalana tonnikalaa, kuivalihaa, teetä ja energiapatukka. Päivän taipaleen puoli ensimmäistä kilometriä pitäisi olla helppoa metallisine pitkospuineen, sitten seuraisi Latvavaaran ylitys, jonka laen kautta saapuisimme Porontahtoman laavulle. Tästä vajaan parin kilometrin päässä ylös Kapustatunturin rinnettä sijaitsisi Kapustan päivätupa. Jommallakummalla etapilla pitäisimme lounastauon ja toisella tee tauon. Sitten olisi vielä Huttutunturin ylitys (4.5km), jonka jälkeen olisimme määränpäässämme Huttulomassa. Molemmat ylitykset voidaan halutessa kiertää, mutta silloin matkaa tulee yli kaksi kilometriä lisää. Lyhintä reittiä eli yli vaan 9.1km. Katsotaan kuinka etenee. Mulla on varpaat aika kärsineet. Vedettiin niihin aamulla heftaa ympärille ja vaihdoin ohuemmat sukat jalkaan. Maken eteneminen on koko vaelluksen ajan ollut neliraajamenoa vaellussauvojen kanssa. Sillä on vissiin selkä aika finaalissa. Ja Tapsa nyt vaan alkaa olemaan aika iäkäs näihin hommiin. Muuten reitti eteni kirjoituksen mukaan. Pidimme teetauon Porontahtoman laavulla ja lounastimme Kapustan päivä tuvalla, mutta Huttutunturin kiersimme Huttujärven kautta, mikä oli hyvä ratkaisu, sillä siellä olleesta kaivosta saimme täytettyä vesivarastomme raikkaalla vedellä. Porontahtoman laavulla oli viiden hengen porukka pitämässä taukoa, kun sinne saavuin. Olin paikalla joukostamme ensimmäisenä. Reilun vartin päästä saapui Tapsa, mutta hän paineli laavun ohi zombina ja jouduin juoksemaan hänen peräänsä ja hakemaan takaisin laavulle. Makea saatiin odotella Tapsan saapumisesta taas reilun vartin verran. Tässä vaiheessa jo funtsin, että jos tahtini on yli puoli tuntia rivakampi kuin joukon hitaimman, niin ehkä Huttutunturin ylitys ei ole järkevää. Pidin keulapaikkaa koko päivän ja välillä Make epäili minun liidaavan meitä väärään suuntaan. Yllättävää kyllä, olin kartalla. Matkan Porontahtomalta Kapustalle pidin joukon kasassa ja täällä sitten lounastimme. Liidasin myös loppumatkan Huttulomalle, mutta huolehdin, että nyt pysyisimme ryhmässä. Porontahtomalla muita odotellessani pelkäsin, että he ovat eksyneet tai sortuneet tien poskeen. En halunnut enää samanlaista epävarmuutta ja turhia uhkakuvia. Saavuttuamme Huttulomalle Make ilmoitti lähtevänsä saman tien taksilla Pyhälle, mutta saimme ylipuhuttua hänet nukkumaan yön ylitse ja katsomaan tilannetta sitten uudestaan. Itse Huttuloma oli täynnä väkeä, kun saavuimme sinne. Mutta kävi ilmi, että lähes kaikki olivat opiskelijoita jotain rasteja suorittamassa. Sitten oli jotain päiväretkeläisiä, mutta näytti siltä, että kaikki olivat lähdössä pois, eikä tällä haavaa olisi muita yöpyjiä tuvalla.

Huttuloma on ainoa Luoston alueen autiotuvista, joka on virallisesti tarkoitettu yöpymiseen. Tupa rakennettiin 1980 ja siellä laverit kahdessa kerroksessa kuudelle yöpyjälle. Tupa on varustettu kamiinalla ja kaasuliedellä. Pihapiirissä sijaitsevat myös kaivo, huusi, nuotiopaikka sekä kota, jossa myös yöpymismahdollisuus. Illemmalla tuvalle saapui myös nuori pariskunta, joka arpoi nukkuako teltassa vai tuvassa. Loppujenlopuksi he päätyivät tuvan ylälavereille. Enempää yöpyjiä ei loppuillan aikana saapunut. Menimme jossain vaiheessa nukkumaan ja pariskunta jäi istumaan iltaa tuvan pöydän äärelle. Tapsa puhui unissaan, hän nosti päätään hiukan ja kysyi: "Oletteko kuulleet saivoista?" ja nauroi homeerisesti sen päälle, jonka jälkeen laski päänsä takaisin pielukselle. Kyllä se pariskunta hieman kieroon katsoi. Menivät hekin aika pian nukkumaan sen jälkeen.

Lauantai 10. syyskuuta 2016: Pyhä

Aamu oli epätietoisuutta siitä, jatkaisimme jalkaisin vai taksilla kohti Pyhää. Kymmenen kilometrin Vaellus olisi meillä jäljellä. Olin Tapsan kanssa valmiit jatkamaan jalkaisin. Makelta ei saanut selkeää vastausta, mitä hän aikoo. Eleet antoivat ymmärtää, että jalan jatkettaisiin, mutta sanallinen ilmaisu taas viittasi taksiin. Pakkasimme sitten varustuksen taksikyytiä silmällä pitäen, kun ulkona Make sitten sanoikin, että lähdetään jalan liikenteeseen. Jep, se oli sitten Tapsalle viimeinen niitti ja ilmiriita heidän välillään oli valmis. Tapsa ilmoitti heidän välisen ystävyyden olevan ohitse ja pyttyilyn saavan riittää. Tuvassa yöpynyt pariskunta tuli seuraamaan riitelyä ja minua nolotti ihan täpöllä. Välien selvittelyn jälkeen olimme matkalla Huttuloman parkkialueelle, jonne Make sitten tilasi taksin. Pyhän keskustasta vuokrasimme saunallisen tuvan seuraavaksi yöksi (75€). Sitten lähdimme käymään kaupassa. Otin saunaa varten pari olutta, postikortteja ja - merkkejä ja koska tupaan ei sisältynyt aamiainen, ostin myös aamiaistarpeita. Palattuamme tuvalle kirjoittelin kortit, kaikki kymmenen kappaletta, ja juotiin kahvit pullan kera. Kello ei ollut vielä kahtatoista ja sovittiin, että lähdettäisiin ilman rinkkoja katsomaan väliin jääneitä paikkoja. Otimme päivä reput mukaan, jonne sai laitettua välineistön teetaukoja varten sekä välipaloja. Postikortitkin otin matkaan, jos sattuisimme postituspaikan löytämään jostain. Ensiksi saavuimme Isokurun kodalle, josta laskeuduimme puuportaita pitkin itse Isokuruun. Koko pohja oli lankutettu ja ajatuksena oli, että siltä ei saisi poiketa niin ympäröivän luonnon suojaamiseksi kuin oman turvallisuuden vuoksi. Isokurun oli maisemallisesti kaunis, se innoitti antamaan kameralle töitä. Yhdestä kohtaa joutui kipuamaan kivivallin ylitse, mutta vallin takaa lankutus jatkui aina Pyhänkasteenlammelle ja putoukselle. Sieltä noustiin puuportaat ylös Uhriharjulle. Aikamme ihailtuamme maisemia jatkoimme lopulliseen määränpäähämme Karhunjuomalammelle. Täältä olisi ollut vielä neljä kilometriä Huttulomalle, josta aamulla taksilla lähdettiin. Karhunjuomalammelle pidimme taukoa ja kävin kuvaamassa lammen. Sen toisella puolen oli porotokka. Harvakseen reitillä oli tullut muita retkeilijöitä vastaan. Lammen tulistelupaikalla oli kolmen naisen seurue. Sitten lähdettiin paluumatkalle kiertäen Pyhää. Myös paluumatkalla näimme porotokan. Ohitimme Tajukankaan ja menimme syömään illallisen ravintola Huttuhippuun. Alkupalaksi söin villisika tatakin. Tataki on japanilaiseen tapa valmistaa ruokaa, jossa kala tai liha paahdetaan pikaisesti molemmilta puolilta ja tämän jälkeen jäähdytetään niin, että liha jää keskeltä raa'aksi. Pääruokana söin hippuspecial pizzan (poronkäristystä, olut marinoitua sipulia, bbq-majoneesia ja karpaloa). Juomana tuoppi Lapin Kultaa ja jälkkäriksi suklaafondant. Ruokailun jälkeen palasimme tuvalle ja sain tiputettua kortitkin postiin. Perillä lämmitettiin vielä sauna. Saunaoluiksi olin valinnut Sandelsin Tumman ja Vehnän. Kahden aikoihin yöllä paineltiin nukkumaan. Olin tällä kertaa varannut parven ja uni tuli silmään nopeasti 🙂

Sunnuntai 11. syyskuuta 2016: Rovaniemi

Heräiltiin hiukan kasin jälkeen. Syötiin aamupala ja sit siivottiin kämppä. Palautimme avaimet respaan ja jätimme sinne myös rinkat säilytykseen siksi aikaa, kun tutustuimme Naavaan. Siellä oli näyttely paikallisista kasveista ja eläimistöstä sekä kirjasto. Cafe Loimussa nautittiin pieni välipala: annos tikkuperunoita, tölkki zerocolaa, kuppi kahvia ja munkkirinkilä. Kolmelta iltapäivällä hypättiin Rovaniemelle menevään minibussiin. Rovaniemellä oltiin jo ennen viittä. Siellä satoi ja mentiin Hemingwayhin sadetta pitämään. Join tuopin tummaa Fransiskaner-vehnäolutta. Kadun varrella sattui olemaan markkinat, mutta ne sulkeutuivat jo kuudelta. Lähdettiin vielä Amarilloon syömään. Tällä kertaa otin Ama Big Burgerin ja Corona-oluen. Tapsa söi XXL-burgerin, minkä olin itse edellisenä vuonna syönyt. Ruokailun jälkeen paineltiin rautatieasemalle ja junaan. Jätimme ravintolavaunun väliin, sillä Amarillo oli täyttänyt ruokailu tarpeemme. Aika pian kävimme myös unten maille.

EPILOGI 12. syyskuuta 2016

Yhdeksältä aamulla olin taas Helsingissä. Jätimme aamupalankin väliin. Nähtiin Tapsa asemalla, edellisen kerran eilen junaan hypätessä. Kotiin päästyäni olin aika väsy ja menin jatkamaan unia. Tapsa soitteli iltapäivällä. Kertoi menevänsä lääkäriin huomenna. Oli ollut vähän sellaisia oloja vaelluksella, että ajatteli käydä tutkituttamassa. Mulla oli seuraavaan reissuun lähtö tulevana sunnuntaina. Silloin lentäisin Barcelonaan, josta tarkoituksena jatkaa Andorraan vaeltelemaan 😊