PROLOGI: perustuu päiväkirjamerkintöihin ennen vaellusta. 

Keskiviikko 31. elokuuta 2016

Tapsa ilmoitti lähtevänsä mukaan vaellukselle. Tästä tulee vielä show. Hänellä ei ole mitään vielä valmiina: rinkka korjaamatta (se hajosi Kaldoaivilla), liput, muonat, varusteiden keräys ja pakkaaminen (jota ei voi tehdä ennen kuin rinkka on kuosissa). Ja lähtö olisi jo maanantaina. Jep, tästä tulee hauskaa. Itse aloitin pakkaamisen tänään, sillä minullakin se tuppaa jäämään usein viime tippaan. Aikaa olisi muutenkin vain huomisilta, koska päivät olen töissä ja perjantaina lähdetään suoraan Tapsan mökille Urjalan Nuutajärvelle. Sieltä palaillaan myöhään sunnuntaina todennäköisesti krapuloissamme ja maanantai-iltana hypätään jo pohjoisen junaan. Työmaalla on kovaa vääntöä työvuoroista. Jään perjantaista lomille ja palatessani voivat listat olla muuttuneet. Toivottavasti saan infoa sieltä, että milloin ja minne lomilta palaan. Kylppärirempan alku on venynyt ja viimeisimmän tiedon mukaan sen pitäisi alkaa tammikuussa 2017. Ehtisin hakea kisulit kotiin kolmeksi kuukaudeksi mutsilta. Mun on nytkin ikävä molempia, mut ollut reissuja niin paljon, et niiden on parempi olla Nastolassa täyshoidossa. Anjakin kävi stadissa ja käytiin Vallisaaressa kävelemässä ja Mayassa syömässä.

Torstai 01. syyskuuta 2016

Eilen sain rinkan pakattua. Joidenkin vaatekappaleiden kanssa oon vielä arponut. Huomenna Make nappaa mut töistä puoli neljä, noudan kotoa repun ja makuupussin, jonka jälkeen haetaan Tapsa ja lopuksi vielä Tane, sitten suunnataan Urjalaan. Tapsa oli käynyt eilen ostamassa bussi- ja junaliput, joten lienee vakavasti tulossa mukaan vaellukselle. Mainitsi samalla, ettei ole purkanut rinkkaa Kaldoaivi jäljiltä. No, rinkassa lienee sit aika hikisentunkkaisia vaatteita... Tapsa on kieltämättä hauska seuramies, mut tuolla tienpäällä tuntuu, ettei hän ole ihan omimmalla maaperällään.

Perjantai 02. syyskuuta 2016

Työpäivä oli kiireinen,mut puoli neljä hyppäsin suunnitelman mukaisesti Maken kyytiin. Forssassa käytiin kaupassa ja Urjalassa lämmiteltiin iltapalaksi pari metripizzaa uunissa ja otettiin hiukan Johnny Walkeria. Tapsa soitteli sellakkalevyjä grammarilla ja aamuneljältä paineltiin nukkumaan. 

Lauantai 03. syyskuuta 2016

Aamupalan jälkeen noin yhdeltätoista lähdettiin kävelyretkelle. Kävimme Britan luolassa ja sieltä jatkettiin Urjalan Taikayö Campingille. Siellä sponssasin kaikille kahvin, pullan ja pullon limonadia. Sieltä sitten lähdittiin paluumatkalle Tapsan mökille ja alkoi sade, joka ei ottanut loppuakseen. Ajotie muuttui metsäpoluksi, joka oli osin hankalakulkuista. Tapsa näytti meille kuitenkin Urjalan nähtävyyksiä matkalla, niin uuden kuin vanhan Silkosen uimarannat ja Iirilän tanssilavan. Hirvikärpäsiä oli paljon, pääosin olivat kuitenkin Tanen kimpussa. Oltiin varmaan viitisen tuntia kävelyllä. Kämpillä syötiin riisiä ja possua marskin ryyppyjen kera. Sitten saunottiin Nauttien Kukko-oluita. Loppuillan Tapsa taas soitteli grammaria ja kakluunissa grillattiin makkaraa.

Sunnuntai 04. syyskuuta 2016

Minä ja Tane noustiin ensimmäisinä. Syödessä me aamupalaa liittyi Tapsa seuraan. Make nukkui puoli kahteentoista asti. Tapsa soitteli taas grammaria, jossain vaiheessa syötiin uusi kattaus riisiä ja possua italiansalaatin kera. Tanella oli kiire kotiin, joten tiskasimme käytetyt astiat, pakkasimme tavarat ja pakkauduimme autoon. Matkalla juotiin Tapsan kanssa konjakkia ja whiskyä. Make antoi minun rinkkaani pakattavaksi ulkoteltan ja varakaasun.

Maanantai 05. syyskuuta 2016

Heräsin yhdeksän aikoihin ja pakkasin loputkin tavarat rinkkaan. Vahasin kengät mehiläisvahalla. Sadeviitan jätin pois. Se on joka reissulla ollut mukana, mutten kertaakaan ole sitä käyttänyt. Hyppäsin klo 17.48 junaan. Hakeuduin keskivaunuun, jossa myytiin lippuja, sillä en ottanut matkakorttia mukaan. Tapsa hyppäsi kyytiin Koivukylässä, mutta meni ensimmäiseen vaunuun. Nähtiin sitten Rautatieasemalla. Make tuli noin kymmentä minuuttia myöhemmin asemalle. Hytit vaikuttivat jotenkin tavallista ahtaammilta. Rinkkoja ei saanut sängyn alle. Mentiin ravintolavaunuun istumaan iltaa. Söin lihapullat perunamuhennoksella, härkä ruisleivän sekä join Coca cola zeron ja jälkiäiseksi teetä. Riihimäellä asuva entinen VR:n työntekijä jutteli meille pitkät tovet Luostosta vaellusalueena. Hänellä itsellään oli mökki Kiimaselällä, jonne nytkin oli menossa. 

VAELLUS ALKAA:

Tiistai 06. syyskuuta 2016: Yli-Luosto

Laitoin kellon soimaan viideksi ehtiäkseni ensimmäiseksi suihkuun. Meillä on Maken kanssa aina ollut vähän kisa siitä, kumpi sinne ensiksi ehtii. Tiedän, lapsellista. Junahyttien suihkut ovat aika ahtaita ja vesi tuntuu viileältä ja  sitä tulee nihkeästi. Hiukan ennen kuutta kävimme hakemassa Tapsan ja painelimme sitten ravintolavaunuun. Aamupuuro kuului lipun hintaan, mutta sen lisäksi tilasin appelsiinituoremehun, kinkkusämpylän ja kaakaon. Rovaniemen asemalla odottelimme puolisen tuntia Gold Linen linja-autoa Ivaloon. Klo 08.20 onnikka starttasi ja noin kymmeneltä jäimme sieltä pois Käyräsvaaran pysäkillä. Tästä sitten alkoi vaelluksemme. Olin suunnitellut meille neljä yöpymistä reitille eli se tekisi viisi vaelluspäivää.

Alkutaival oli helppoa metsäautotietä, mutta puolen kilometrin jälkeen se muuttui metsäpoluksi. Maaperä oli yllättävän soinen. Pitkoksia reitillä oli, mutta ei oikeastaan paikoissa, jossa ne olisivat olleet tarpeen. Kengät ja puntit kastuivat useammankin kerran. Tuntui, että matka tuvalle oli pidempi kuin 5.6 kilometriä. Välillä tuumattiin, että ollaanko kävelty ohi tai ympyrää. Mutta kyllä me lopulta se Yli-Luoston tupa saavutettiin. Edelliset vierailijat olivat käyneet täällä 28.8 tai ainakin viimeiset tuvan vieraskirjan merkinnät olivat sieltä. Tupa on sivussa latuverkostosta ja päiväretkeilyreiteiltä, joten perinteiset rinkkareissaajat lähinnä vierailevat siellä. Siten merkintä varmaan hyvin pitääkin paikkansa. Tuva on rakennettu 1949 ja se sijaitsee Sodankylän kunnan alueella. Tupaan mahtui neljästä kuuteen yöpyjää ja se oli varustettu niin kamiinalla kuin kaasuliedellä. Haettiin tuvan takana virtaavasta Luostonojasta vettä ja pantiin sitä kiehumaan. Myös kamiinaan viritettiin tuli, jotta saatiin ulkovaatetus, varsinkin kengät kuivumaan. Minulla oli kahden hengen retkimuona-annos pastaa lasagnekastikkeessa, joten jaoin sen Tapsan kanssa. Aperitiivinä otimme parit vodkasnapsit kokiksella. Söin myös yhden energiapatukan. Ruoan päälle otettiin pienet torkut. Puhalsin makuualustan täyteen ja kaivoin makuupussin rinkasta. Herättyämme nautimme kupposet teetä jaloviinalla terästettynä. Kello oli vasta viisi iltapäivällä. Olimme joka tapauksessa ajatelleet yöpyä täällä, joten aikaa vaan piti saada kulumaan. Päivälliseksi söimme Espanjanpataa tonnikalan kera. Lavereita oli kaksi, toisella yöpyivät Make ja Tapsa, minulle jäi toinen. Sain siten rinkkani laverille lähietäisyydelle. Usein tuvissa on ollut koukut, joille rinkan saa ripustettua, ei täällä. Huusi oli ihan OK, vaikka näytti ulospäin ankealta. Molokin kitaa ei ollut, joten jätteet kannettiin mukana. Ysin pintaan laskeuduin levolle.

Keskiviikko 07. syyskuuta 2016: Luosto

Yöllä satoi aika rankasti. Se sai mökkiyöpymisen todella tunnelmalliseksi. Tapsa pyöri kuin puolukka... siellä ja mutisi jotain unissaan. Make näytti nukkuvan ja tasainen vaimeahko harmoninen sahaus kantautui kämpässä. Itsekin nukuin kohtuullisen hyvin, tosin syystä tai toisesta havahduin hereille pariin otteeseen. Nytkin vaikka olin hereillä, tunsin oloni raukeaksi, ei tehnyt lainkaan mieli nousta ylös. Minulla ei ollut käsitystä siitä, mitä kello mahtoi olla, sillä en ottanut ajan kahletta mukaan. Pimeää joka tapauksessa oli, eikä tupaan ollut tullut muita yöpyjiä. Aamupalaksi söin kuivalihaa, olutmakkaran, energiapatukan ja join kupillisen teetä. Jotain kympin hujakoilla lähdettiin jatkamaan matkaa. Kakkosetappi oli tosiaan vaativa. Polku nousi Yli-Luoston tunturin laelle, josta se jatkui Keski-Luoston tunturin harjanteen päälle. Osuus paineltiin avotunturissa ja sen polut mutkittelevat rakkakivikossa. Välistä reitti on puutonta tunturin lakea ja välistä sitä reunustivat vanhahkot männyt. Nousu oli rankkaa ja rakkakivikko hankalaa kulkea. Bonuksena saimme niskaamme vielä tihkusadetta. Taukoja pidimme useammin kuin yleensä. Luoston hiihtohissin yläpäässä pidimme lounastauon. Söin riisi-stroganoff-aterian ja nautin kupillisen teetä. Tyhjensimme tauolla myös Tapsan jaloviina-pullon (ei ollut iso pullo 🤪). Vaikka enimmän aikaa kuljin letkan ensimmäisenä, tuntui etapin raskaus  kropassani, varpaita kivisti (edelleen ja varmaan vielä huomennakin) Matka ei ollut edes pisimpiä etappina, ehkä noin 13 kilometriä, mutta olkapäät ja selkä olivat jumissa. Saas nähdä, miten huominen etappi lähtee käyntiin, ainakaan maaston ei pitäisi olla niin haastavaa. Keski-Luostolta laskeuduttiin alas, nautittiin samalla Minttu-viinaa pieni annos ja ylitettiin Torvinen-Luosto maantie, jonka jälkeen jatkoimme vanhaa latupohjaa kohti Ukko-Luoston tunturin koillispuolella sijaitsevaa Tikkalaavua. Siellä olimme suunnitelleet yöpyvämme. Pari vanhempaa rouvaa oli laavulla tulistelemassa makkaraa, kun saavuimme sinne. Yöpyminen tikkalaavulla olisi ollut meille uusi miellyttävä kokemus, mutta paikalla oli yksi pieni puute... alueella ei ollut vesipistettä lähettyvillä ja vesivaramme alkoivat olla lopussa. Hävettää myöntää 😔 mutta pienen mietinnän jälkeen tulimme siihen tulokseen, että jatkamme vielä kilsan eteenpäin ja yövymme Luoston keskustassa. Ikuiseksi häpeäpilkuksi verkkokalvoilleni jäi jo toisena vaelluspäivänä yöpyminen hotellissa 🤫🤐

Otimme saunallisen huoneen kolmelle hengelle Hotelli Aurorasta. Se kustansi meille 140€. Saunaa varten meidän piti tietysti hakea ohrapirtelöt. Niiden lisäksi ostin myös kolme pulloa limua ja vesipullon. Kauppareissun jälkeen menimme hotellin ravintolaan nauttimaan illallisen. Söin pororieska-quedesillan, jonka kylkeen otin puolen litran tuopin Koffin olutta ja jälkkäriksi suklaafondant Lapin marjoilla. Tämän päälle sitten lämmitettiin sauna. Molemmat oluet tuli juotua ja listakin meni kaksi. Tapsalle annettiin oma huone ja Maken kanssa jaettiin toinen. Hotellin pehmeä punkka teki kyllä hyvää, sillä tuntui, että kropan kaikki paikat olivat romuna. Ainakin olo oli nyt puhdas. Kengät, sukat, lippiksen sekä "rautavaaran" vein saunaan kuivamaan. Hotelliyö nolotti edelleen vaelluksen välissä, mutta ehkä huomenna sitten on freesimpi jatkaa matkaa paremmin levänneenä. Aamupalakin tähän lystiin vielä kuuluu, niin saa vielä syödä hyvin ennen matkan jatkamista. En voi sitä kieltää, kuinka hyvältä nukkuminen pehmeällä vuoteella peseytyneenä tuntui rankan päivän jälkeen. Yön nukuin todella hyvin 😊